Touhun täyteisestä elämästä

Perjantaina lähdettiin Kotkasta Emmin ja Ilonan luota takaisin kohti Lahtea. Kotkassa kerittiin saada perjantaina vielä yksi todella upea koiran ohitusharjotus ohittaessa länsigöötänmaanpystykorva! Nekku meni niin hienosti ohi lelussa roikkuen, eikä toinen koira kiinnostanut juuri ollenkaan. :) Kaupunkibussissakin matkustettiin juna-asemalle ja oikein hienosti kulki käytävällä vaikka rämisevä bussi jo liikkuikin.

Lauantaina sitten käytiin moikkaamassa jyhkeässä pyörätuolissa olevaa miestä, eikä Nekku pelännyt itse tuolia ollenkaan. Ihmisiä Nekku kuitenkin yleisesti ottaen tuntuu vähän vierastavan. Lopulta tuttuni kuitenkin varmaan voitti Nekun puolelleen, kun sai häneltä talouspaperin palan silputtavaksi, kun minähän en "natsiäitinä" koskaan salli mitään tuollaista kivaa... Jouduttiin siellä kylässä käymään ensin suihkussa, jonka jälkeen Nekulla oli pikavesihepulit, ja sitten ehkä kymmenen minuutin paikkaan tutustumisen jälkeen tuo kävi nukkumaan huolimatta kaikista ruoanlaiton ja pyörätuolin meluista! Tuttuni valitti että "on se kiva kun kylään tullaan vaan nukkumaan". Olihan Nekku sitte herätettävä sosiaalistumaan ;) (vai sosiaalistamaan? :D) Lopun ajan sitten söi luita tai leikki leluilla. Käytiin myö lauantaina myös Mustissa&Mirrissäkin, siellä vähän todella outo paikka jännitti, mutta lopulta asettui ihan kivasti ja olisi kovasti halunnut tutkia kaikkea. Illalla mamma raahas vielä kokosuihkuunkin shampoopesuille, ja se vasta ikävää tuntui olevan :D

Eilen koitti oikein kunnon ilon päivä! Nekku tutustui Valtoon (Shepmate's Barrel of laugh), joka on ihan samana päivänä syntynyt. Noilla kahella synkkas uskomattoman hyvin! Alkuun olivat molemmat vähän epävarmoja, mutta lämpenemiseen meni suunnilleen muutama minuutti ja sitten alko rallit... Hirmu tasaväkisiä olivat myös, ja vuoron perään olivat voittajia ja häviäijiä, todella reilusti siis leikkivät :) Tunnin aikana oli kuultavissa muutama leikillinen murina, mutta muuten leikki oli tyytyväisen hiljaista. Taas jälleen kerran jouduttiin vierailemaan suihkun puolella, tosin nyt ei kokopesuilla käyty, mutta silti tuntuu iljettävän ;)

Yksinoloharjotuksissakin edettiin eilen kun poistin keittiön ja olohuoneen erottavan portin päältä hämäyspeitteen. Alussa siis harjotin yksinoloa niin, että peitin näkyvyyden Nekulta keittiöstä olohuoneeseen ja olin itse toisella puolella. Ajattelin näin, että kun jätän Nekun yksin, se ei voi tietää olenko toisella puolella vai en. Eilen sitten videokuvasin puolisen tuntia kahden tunnin poissaolosta ja alun 17 minuuttia Nekku söi luuta, sitten muutaman minuutin itki silloin tällöin,jonka jälkeen asettui nukkumaan. :) Heräsi myös unilta, kun tulin töistä. Hyvin ollaan siis sillä saralla edistytty!

Tänään tulikin takatalvi mukavasti, mutta yksi pikkuherra on ollut oikein innoissaan! Pihalla on kivaa sukellella lumessa <3 Päivällä käytiin metässäkin pyörimässä ja harjoittelemassa vähän risukossa kulkemista. Metässä riehuessa tajusin myös parissa luoksetulossa, että Nekulle tuntuu parhain palkka olevan mun huomio. Jätkä on ihan onnesta ja rakkaudesta soikeena, ku mä kehun, rapsutan ja huomioin sitä tai riehun sen kanssa :')

Hihnalenkit vähän inhottaa, joten Nekku kostaa sen mulle kävelemällä mun kantapäillä tai metsästämällä niitä... Paljon kivempi on riekkua vapaana ja metsästää muunmuassa lehtiä tai vieriviä lumipalloja :) Lehtiä saalistaessaan Nekulla usein korvat lukkiutuu ja siksi ajattelin seuraavaksi alkaa pikku hiljaa opettaa luoksetuloa kesken saalistuksen. Saas nähä miten käy!

Tuossa pari tuntia sitten treffattiin Maijaa ja Kidaa (TK2 Bordetella's X-Aida). Molemmilla tapauksilla oli varovainen suhtautuminen toisiinsa, ja koska Nekku ei kiinnostanut Kidaa, niin Nekku kiinnostui Kidasta ;) Tästä taas Kida ei tykännyt, mutta hetken kun siinä tutustuttiin koko joukko toisiimme, alkoi Kidakin ihan aavistuksen verran haastaa Nekkua leikkiin. Pikku hiljaa, pikku hiljaa ;)

Nämä siis tällaista erikoista extraa. Muuten meidän perusarki kuluu takapihalla leikkiessä, pienillä lenkeillä pari kolme kertaa päivässä ja tokonalkeita harjoitellessa. Oon opettanu liikkeitä istu, maahan, seiso ja anna pusu :) Opeteltu ollaan myös sitä em. namin odottamista, ja parina viime päivänä oon ottanu siihen myös katsekontaktin ottoa mukaan. Hienosti alkaa äijä tajuamaan! Katsekontaktin ottoa ollaan muutenkin opeteltu, ja hienosti Nekku oivaltaa mitä odotan siltä <3 Tuo oppii myös ei-niin-tarpeellisiakin asioita, nimittäin kerran erehdyin antamaan jääkaapista nakkia, ja nykyään tuo nousee sikeimmästäkin unesta killittämään sen maagisen jääkaapin avausäänen kuullessaan.. :D

Koiranohituksia on lenkeillä tullut lisää, ja parin koiran kohdalla kokeilin, menisikö tuo ilman palkkaa ohi murisematta. Hienostihan Nekku menikin! Olen sitten jatkanut treenausta niin, että johdatan vain itse omalla esimerkilläni meidät ohi, ja se tuntuu toimivan hienosti. Nekku tuntuu kaikessa mahdollisessa todella tarkasti kattovan mun esimerkkiä ja musta se on jotenkin ihan uskomatonta. En oo yhtään tottunu tällaseen huomioon, varsinkaan koiralta :') Kerta kerralta menee siis kaikenlaisten ohimenevien ihmisten tai koirien ohitukset sujuvammin. Nyt kun saadaan vahvistettua Nekun itseluottamusta koirien suhteen, aattelin, että se voisi joskus lenkillä moikatakin joitain kivalta vaikuttavia koiria, ja seuraavaksi alkaakin treenaus tilanteisiin joissa saa moikata ja toisiin joissa taas pitää mennä ohi. :)

Ei tää elämä meillä kuitenkaan ihan ruusuilla tanssimista ole ollut. Nekun iho on kutissu nyt muutaman päivän ajan todella ikävästi, ja suurin kutina tuntuu olevan kainaloissa ja mahassa. Korvatkin on kutissu, että nyt sitten ollaan mietitty, oisko syy ruoassa mitä syö. Tassujakin nakers aluks ja raapi kuonoa, mutta ne on oikeastaan helpottaneet melkein kokonaan. Ajoittain tilanne on parempi ja ajoittain taas tuntuu pahenevan. Aloin syöttämään lohiöljyäkin, että nyt toivotaan jos se, ruoan vaihtaminen ja perusteellisempi peseminen auttaisi.

Toinen ongelma on myös, että kiviä on on todella nautinnollista syödä pihalla, mutta se ilmeisesti on aika normaali pentutapa ;)

Ainiin, ja mitä ulkonäöllisiin ongelmiin tulee, niin alkaa olemaan aika hullu korvakriisi... :D Tilanne kyllä varmasti vielä muuttuu, mut mulla riittää huvituksen aiheita joka päivä kun kattelen ton korvia <3 Miten ne voikin olla niin eriparia! Toivon mukaan saan viikonloppuna niistä ja muistakin jutuista laitettua kuvia tänne, kun nään taas ihanaa ATK-tukihenkilöäni ja siskoani Pilviä <3 Itseltä se ei vaan onnistunut :D