Tämä koirakko on lähinnä vaan lomaillut, löhöillyt, leikkinyt ja riehunut sitten viime päivityksen. Varmaan oon onnistunu viettää liikaakin aikaa vaan Nekun kans, kun viitteitä alkaa olla eroahdistukseen.. Jokatapauksessa leikissä ollaan huimasti edistytty - oon onnistunu herättää innon leikkiä myös mun kanssa ja jo muutaman kerran Nekku on tullu tarjoamaan lelua!! Yritän tässä pikku hiljaa pohjustaa mahdollista tulevaa rullailmaisuakin, tosin pitäis kokeilla vielä saisko Nekkua haukkumaan.
Eilen illalla oltiinkin kolmansissa pekotreeneissä ja otettiin taas askel eteenpäin. Otettiin kolme peräänlähtöä niin, että pitelin Nekkua. Huh mikä tykki ampaski maalimiehen luo!! Maalimies ei vielä kuitenkaan mennyt piiloon. Vähän tuo tuppas vilkuilemaan mua takas tullessa, mut ei jättäny maalimiestä, kiitos nakkien. Lopussa otettiin vähän käsittelyäkin - yks treeniläisistä katto Nekun hampaat ja otti syliin ja muutenkin hiplaili. Nyt tajusin, että sitä pitää ottaa paaaaaljon enemmän..
Tiistaina 12. päivä käytiin myös pekotreeneissä, jolloin otettiin siis peräänlähtöjä niin, että en pidelly ollenkaan vaan ihanat treenikaverit juoksutti lapsosta :D Hyvin pysyi silloin mukana, eikä ois voinu vähempää välittää mun läsnäolosta.. :D
Ei meiän elämä kuitenkaa pelkkää pekoilua ole ollu, käytiin nimittäin lauantaina paimentelemassa Elimäellä, Suurahon paimennuksessa, kouluttajana Nilla Salonen. Nekku oli todella kiinnostunu lampaista, mut olis lähinnä vaan halunnu leikkiä niitten kanssa :D Joten mielenkiintoa kuumuudenkaan takia ei riittäny kauaa, kun ei sitten päässyt leikkimään. Syttynyt ei siis ollenkaan, joten ootellaan parisen kuukautta ja kokeillaan uudestaan! :)
Sunnuntai-iltana Nekku paino jo 16kg ja oli 47cm korkee! Tällaset on siis viien kuukauden aikaset mitat :) Tänään onkin 5kk synttärit, paljon onnea myös Hildalle! <3
keskiviikko 20. kesäkuuta 2012
lauantai 9. kesäkuuta 2012
leikkiä ja teippiä
Sainpas harjottelun päätökseen pari viikkoa sitten! Nyt oon sitten vähä lomaillu ja viettäny kunnolla aikaa lapsen kanssa :) Vähän on kyl töitäki ollu. Vapaapäivät vaan tekee niiin hyvää :)
Nekku on tässä muutaman tai ehkä parin viikon aikana reipastunu todella paljon ihmisten kanssa. Nykyään ku tavataa uusia ihmisiä, ne saa jopa rapsutella ja häntäki heiluu iloisesti, välillä pyllyki :') Aiemmin Nekku varo äitiä ja isiäkin, niin nykyään ei oo enää mitään ongelmaa! Isiki saa kulkea Nekun ohi, ilman että Nekku juoksee pakoon ja yks ilta oltiin maalla (Elimäellä) olohuoneessa ja Nekku kävi tasasee tahtii keittiös moikkaas isii ku se siellä sattu kolistelee jotain. Jos vaikka sais jotain, eikä se sitä olis todellakaa tehny vielä muutama viikko sitte... :D Sitte se sieltä tallusti aina mun vieree lepäämää että jaksaa lähteä uudestaan kerjäämään..
Kesäkuun eka päivä käytiin moikkaamassa kasvattaja Aijaa ja kumppaneita Jyväskylässä :) Piettiin tottistreenit Ellin johdolla ja käytii lenkillä. Tottiksessa mun silmät avautu leikkimisen suhteen, ja nyt oonki siitä lähtien yrittäny kehittää meiän leikkiä mielenkiintosemmaks. Nekulla on kova hinku omia leluja, niitten kans on paaaaaljon hauskempi heittää rinksaa ympärillä :D Sain myöhemmin Aijaltakii hyviä neuvoja ja nyt on leikki paljon parempaa! En tiijä ehkä mitään ihanampaa ku Nekku tuomassa mulle lelua iloisesti ravistellen :')
Ollaan siis leikkiessä tehty saalistusta, mikä tuntuu tosta olevan kaikista kivintä ja leikissä on ollu mun osalta aktiivisia ja passiivisia hetkiä. Yleensä ku oon passiivinen, Nekku alkaa mälläämään sitä lelua, et pureskelu tuntuu olevan kans hauskaa :D Mut jossaa vaihees alkaa kunnon riuhdonta, ja sillo oon välillä antanu voittaa ja välillä alkanu ite riehumaan. Huvittavaa on kans kun skinneezien riekaleet on kaikki kivimpii leluja... :D
Jyväskylän jälkeen ilmesty myös teipit korviin... Oikee korva vetää niiiin sitkeästi ruusuks että :D
Tulin myös muuten sen reissun ansiosta ajatelleeks et oonkoha mä liian voimakkaasti yrittän hallita Nekkua tai treenannu jo liian nopealla temmolla. Senkin puoleen ollaan nyt leikkimiseen vaan satsattu ja tehty kaikkea höpönhöpöä :) Ja ihan todella pieniä treenipätkiä ollaan sen jälkeen otettu, enhän mä kokonaa voi olla treenaamatta ku oon makuun päässy!
Harrastustoiminta pääs kyl silti viime tiistaina kunnolla alkuun ku ME PÄÄSTIIN MEIDÄN EKOIHIN PEKOTREEHEININ!!! Ja kyllä, juuri noin innoissani mä siitä olin! Meinaan meille järjesty kyyti ku itse oon autoton. Itehä olin jo sillo keväämmällä muutaman kerran mut ai että oli ihanaa ku nyt oli oma koira mukana <3 Alotettiin sit makkararingillä ja Nekku oivals erittäin hyvin ja nopeasti jutun idean ja nautti työstään... ;D Ens kerralla (toivottavasti huomenna) mennään jo askel eteenpäin ;) Ilo oli myös huomata, et Nekku tykkäs meiän treeniporukan jäsenistä aidosti jo ennen nakkirinkiä! Eikä mikää ihme ku on nii saman henkist porukkaa ku omistaja :D
Kaikenlaista uuttaki sitä on tässä tullu keksittyä, oon meinaan raahannu Nekkua muun muassa kukkakauppaan, kotieläinpuistoon, jossa kani oli ehdoton suosikki ja hyvänä kakkosena tuli kanat, hevostallille ja paloasemalle :D Kukkakaupassa myyjät rakastu tohon lapseen ja ite sain hävetä silmät päästä, ku tää keksi tökkiä kylmäkaappien lasiovia :'D Kotieläinpuistossa täällä Lahdessa nähtiin laamoja, kanoja, lehmiä, lampaita, possu ja pieneläimiä. Lampaat Nekku näki varmaan aika huonosti, mut hajun varmaa ainaki sai nenäänsä :')
Hevosille tää muris, nähtiin siis kaksi ponia ja kaksi ihan kunnon kokosta hevosta siellä kaverien tallilla. Tallil Nekku pääs lennättää kukkoa ja se vast kivaa oli!! :D Paloasema oli käytännössä kiinni, mut päästiin myö pyörähtää niitten paloautojen joukossa. Miehet siellä asemalla varmaan vieläki ihmettelee meiän pyörähdystä siinä.. :D Kyl hyö olivat ainaki kuitenki pahoillaa ettei sen enempää päästy näkee, mut mä vakuutin et kyl täs oli jo kivasti paljon kaikkee uutta :)
Tää paloasema reissu kuuluu siis tälle päivälle, ku oltiin Kausalassa ryhmänäyttelyssä. Pitkä päivä meille tuli, ja nyt jaloista kuuluuki erittäin syvää kuorsausta.. Iteki olisin valmis nukkumaa, et kai mäki lähen tästä kuorsaamaan tai ainaki muuten lepäilemään. Ensin ruokin meiät :D
En tiijä laitoinko täällä jo aiemmin, mutta meil on nyt ollu kans vähä jotain vahtimistakin. Välillä tulee vaan böhböh, muta välillä saattaa tulla haukkujakin. Nekku on kuitenkin niin pieni vielä, et saa nähä onks tää jotain pentuajan epävarmuutta vai mikä juttu tää on. Sinänsä ei kyllä oo ollu häiritsevää :) Muuta ihmeellistä meidän elämään ei taida kuulua, hampaat on vaihtunu ja uuet kasvaa kovaa vauhtia. Yhen hampaan sain jopa talteen ja nyt se on kunniapaikalla korurasiassa <3 Rokotukset on hankittu ja keskiviikkona startataan varmaan näyttelyelämäkin Porvoon mätsärissä, vähä treeniä erkkaria varte ;) Niin ja mikä parhainta, se kutina todellakin taitaa olla taakse jäänyttä elämää ja vaan joku pentuajan ihottuma!! :)))
Strategisii mittoi en muute oo vissii muistan päivitellä, mut viimisimmät on torstai-illalt, korkeutta jätkällä oli 45cm ja painoa 14,8kg!
Nekku on tässä muutaman tai ehkä parin viikon aikana reipastunu todella paljon ihmisten kanssa. Nykyään ku tavataa uusia ihmisiä, ne saa jopa rapsutella ja häntäki heiluu iloisesti, välillä pyllyki :') Aiemmin Nekku varo äitiä ja isiäkin, niin nykyään ei oo enää mitään ongelmaa! Isiki saa kulkea Nekun ohi, ilman että Nekku juoksee pakoon ja yks ilta oltiin maalla (Elimäellä) olohuoneessa ja Nekku kävi tasasee tahtii keittiös moikkaas isii ku se siellä sattu kolistelee jotain. Jos vaikka sais jotain, eikä se sitä olis todellakaa tehny vielä muutama viikko sitte... :D Sitte se sieltä tallusti aina mun vieree lepäämää että jaksaa lähteä uudestaan kerjäämään..
Kesäkuun eka päivä käytiin moikkaamassa kasvattaja Aijaa ja kumppaneita Jyväskylässä :) Piettiin tottistreenit Ellin johdolla ja käytii lenkillä. Tottiksessa mun silmät avautu leikkimisen suhteen, ja nyt oonki siitä lähtien yrittäny kehittää meiän leikkiä mielenkiintosemmaks. Nekulla on kova hinku omia leluja, niitten kans on paaaaaljon hauskempi heittää rinksaa ympärillä :D Sain myöhemmin Aijaltakii hyviä neuvoja ja nyt on leikki paljon parempaa! En tiijä ehkä mitään ihanampaa ku Nekku tuomassa mulle lelua iloisesti ravistellen :')
Ollaan siis leikkiessä tehty saalistusta, mikä tuntuu tosta olevan kaikista kivintä ja leikissä on ollu mun osalta aktiivisia ja passiivisia hetkiä. Yleensä ku oon passiivinen, Nekku alkaa mälläämään sitä lelua, et pureskelu tuntuu olevan kans hauskaa :D Mut jossaa vaihees alkaa kunnon riuhdonta, ja sillo oon välillä antanu voittaa ja välillä alkanu ite riehumaan. Huvittavaa on kans kun skinneezien riekaleet on kaikki kivimpii leluja... :D
Jyväskylän jälkeen ilmesty myös teipit korviin... Oikee korva vetää niiiin sitkeästi ruusuks että :D
Tulin myös muuten sen reissun ansiosta ajatelleeks et oonkoha mä liian voimakkaasti yrittän hallita Nekkua tai treenannu jo liian nopealla temmolla. Senkin puoleen ollaan nyt leikkimiseen vaan satsattu ja tehty kaikkea höpönhöpöä :) Ja ihan todella pieniä treenipätkiä ollaan sen jälkeen otettu, enhän mä kokonaa voi olla treenaamatta ku oon makuun päässy!
Harrastustoiminta pääs kyl silti viime tiistaina kunnolla alkuun ku ME PÄÄSTIIN MEIDÄN EKOIHIN PEKOTREEHEININ!!! Ja kyllä, juuri noin innoissani mä siitä olin! Meinaan meille järjesty kyyti ku itse oon autoton. Itehä olin jo sillo keväämmällä muutaman kerran mut ai että oli ihanaa ku nyt oli oma koira mukana <3 Alotettiin sit makkararingillä ja Nekku oivals erittäin hyvin ja nopeasti jutun idean ja nautti työstään... ;D Ens kerralla (toivottavasti huomenna) mennään jo askel eteenpäin ;) Ilo oli myös huomata, et Nekku tykkäs meiän treeniporukan jäsenistä aidosti jo ennen nakkirinkiä! Eikä mikää ihme ku on nii saman henkist porukkaa ku omistaja :D
Kaikenlaista uuttaki sitä on tässä tullu keksittyä, oon meinaan raahannu Nekkua muun muassa kukkakauppaan, kotieläinpuistoon, jossa kani oli ehdoton suosikki ja hyvänä kakkosena tuli kanat, hevostallille ja paloasemalle :D Kukkakaupassa myyjät rakastu tohon lapseen ja ite sain hävetä silmät päästä, ku tää keksi tökkiä kylmäkaappien lasiovia :'D Kotieläinpuistossa täällä Lahdessa nähtiin laamoja, kanoja, lehmiä, lampaita, possu ja pieneläimiä. Lampaat Nekku näki varmaan aika huonosti, mut hajun varmaa ainaki sai nenäänsä :')
Hevosille tää muris, nähtiin siis kaksi ponia ja kaksi ihan kunnon kokosta hevosta siellä kaverien tallilla. Tallil Nekku pääs lennättää kukkoa ja se vast kivaa oli!! :D Paloasema oli käytännössä kiinni, mut päästiin myö pyörähtää niitten paloautojen joukossa. Miehet siellä asemalla varmaan vieläki ihmettelee meiän pyörähdystä siinä.. :D Kyl hyö olivat ainaki kuitenki pahoillaa ettei sen enempää päästy näkee, mut mä vakuutin et kyl täs oli jo kivasti paljon kaikkee uutta :)
Tää paloasema reissu kuuluu siis tälle päivälle, ku oltiin Kausalassa ryhmänäyttelyssä. Pitkä päivä meille tuli, ja nyt jaloista kuuluuki erittäin syvää kuorsausta.. Iteki olisin valmis nukkumaa, et kai mäki lähen tästä kuorsaamaan tai ainaki muuten lepäilemään. Ensin ruokin meiät :D
En tiijä laitoinko täällä jo aiemmin, mutta meil on nyt ollu kans vähä jotain vahtimistakin. Välillä tulee vaan böhböh, muta välillä saattaa tulla haukkujakin. Nekku on kuitenkin niin pieni vielä, et saa nähä onks tää jotain pentuajan epävarmuutta vai mikä juttu tää on. Sinänsä ei kyllä oo ollu häiritsevää :) Muuta ihmeellistä meidän elämään ei taida kuulua, hampaat on vaihtunu ja uuet kasvaa kovaa vauhtia. Yhen hampaan sain jopa talteen ja nyt se on kunniapaikalla korurasiassa <3 Rokotukset on hankittu ja keskiviikkona startataan varmaan näyttelyelämäkin Porvoon mätsärissä, vähä treeniä erkkaria varte ;) Niin ja mikä parhainta, se kutina todellakin taitaa olla taakse jäänyttä elämää ja vaan joku pentuajan ihottuma!! :)))
Strategisii mittoi en muute oo vissii muistan päivitellä, mut viimisimmät on torstai-illalt, korkeutta jätkällä oli 45cm ja painoa 14,8kg!
perjantai 11. toukokuuta 2012
Kiirettä pitää
Ai että ku harmittaa tää nykynen elämän tilanne. Jossei oo harjottelua Kotkassa, ni sitte on muita töitä Lahessa. Ja koska kaiken vapaa-ajan haluun viettää ton lapsosen kaa, ni ei sitä kerkee konetta päin es hengittää, paitsi koulutehtävien takia. Vähän on alkanu uuvuttaa, mut jos sitä nyt pari viikkoo vielä jaksais. Onneks on myös kaks hyvää kepoa Kotkassa ja turvakoira Naava ni ei päivät oo käyny lapsella niin pitkiks ;D
Vapaapäivien puutteesta huolimatta, Nekun kans on menny todella hyvin. Se kuuntelee ku unelma kaikkia käskyjä ja käy ihan kierroksilla ku sanon sille että: "treenataanko?" :D Huvitti ihan yks päivä ku kehuin siit et kävi tarpeillaan ja oli tulossa hakee namia ja meni perusasentoon... Hupsiis! Se perusasento ei kyllä ollu iha nappisuoritus mut jo iha selkee yritys :D
Ollaa harva se päivä otettu kans niitä vesitreenejä, ku on ihanasti yks satama iha lähellä :) Nekku hakeutuu jo iha oma-alotteisesti veteen ja sitku kehun, herralla syttyy lamppu ja siit näkee miten se ajattelee, että "AINIIN, täst saa namii!!" :')
Kaikkea muutaki ollaa tässä päästy kokee. Edellisessä tekstissä mainitsemassani tivolissa päästiin vielä kaks kertaa käymään sen ollessa auki. Eka kerta oli aika jännittävä mut tokalla kerralla Nekku meni siellä jo paljon luontevammin! :) Ollaan käyty kans parissa mätsärissä ja sitte yksissä agilitykisoissa. Semmosis ei enään mitään ongelmaa. Kaikkee muutaki sitä on keritty, mut huono vaan muistaa nyt kaikkea :( Seuraavaks ajattelin tästä koneelta suunnata pimeän treeneihin ;)
Hälytysajoneuvot vaan vielä aiheuttaa pientä paniikkia.. Tänää meni aika läheltä yks ja Nekku ei oo varmaan koskaan saanu niin pahaa reaktioo/paniikkia. Hermostuneesti kulki ees taas ja vinku ja piippas. Myöhemmin meni kyl taas ohi, mut sillo oltiin sisällä, sillo vaan kuunteli pää pystyssä. Mielenkiinnolla ootan uutta tilannetta :D
Maailman kultaisimman koiralapsen oon kyllä saannu ja oon aina vaan kiitollisempi <3 Melkeinpä mä olen se joka on eroahdistuneempi.. :')
Vapaapäivien puutteesta huolimatta, Nekun kans on menny todella hyvin. Se kuuntelee ku unelma kaikkia käskyjä ja käy ihan kierroksilla ku sanon sille että: "treenataanko?" :D Huvitti ihan yks päivä ku kehuin siit et kävi tarpeillaan ja oli tulossa hakee namia ja meni perusasentoon... Hupsiis! Se perusasento ei kyllä ollu iha nappisuoritus mut jo iha selkee yritys :D
Ollaa harva se päivä otettu kans niitä vesitreenejä, ku on ihanasti yks satama iha lähellä :) Nekku hakeutuu jo iha oma-alotteisesti veteen ja sitku kehun, herralla syttyy lamppu ja siit näkee miten se ajattelee, että "AINIIN, täst saa namii!!" :')
Kaikkea muutaki ollaa tässä päästy kokee. Edellisessä tekstissä mainitsemassani tivolissa päästiin vielä kaks kertaa käymään sen ollessa auki. Eka kerta oli aika jännittävä mut tokalla kerralla Nekku meni siellä jo paljon luontevammin! :) Ollaan käyty kans parissa mätsärissä ja sitte yksissä agilitykisoissa. Semmosis ei enään mitään ongelmaa. Kaikkee muutaki sitä on keritty, mut huono vaan muistaa nyt kaikkea :( Seuraavaks ajattelin tästä koneelta suunnata pimeän treeneihin ;)
Hälytysajoneuvot vaan vielä aiheuttaa pientä paniikkia.. Tänää meni aika läheltä yks ja Nekku ei oo varmaan koskaan saanu niin pahaa reaktioo/paniikkia. Hermostuneesti kulki ees taas ja vinku ja piippas. Myöhemmin meni kyl taas ohi, mut sillo oltiin sisällä, sillo vaan kuunteli pää pystyssä. Mielenkiinnolla ootan uutta tilannetta :D
Maailman kultaisimman koiralapsen oon kyllä saannu ja oon aina vaan kiitollisempi <3 Melkeinpä mä olen se joka on eroahdistuneempi.. :')
lauantai 14. huhtikuuta 2012
Oikea luonne alkaa kuoriutua esiin
Keskiviikkoiltana ja torstaina aloin pyöritellä silmiäni ku tää yks on alkanu käyttäytyä niinku pennut yleensä käyttäytyy.. Ravaa ympäri kämppää, tutkii hurjasti eri paikkoja ja sitten maistelee suullaan ihan kaikkea. Onhan sitä siihenkin mennessä ollu, muttei läheskään noin hurjalla meiningillä, ku mitä nytte :') Koko ajan on joutunu siis olemaan valppaana, mitä seuraavaks menee. Lähinnä jostain syystä mattojen reunat tai huovat on kivoja revittäviä..!
Torstaina palattiin siis Lahteen. Matkat juna-asemalle ja kotiin oli aika pitkät, että Nekku sitte niitten voimin tais nukkua sen ajan ku mä jouduin käydä koulussa ja töissä. Eilen sain viettää enempi aikaa mussukan kanssa ja aamupäivällä käytiin taas vähän vaeltamassa metässä. Iltapäivällä käytiin kaupungilla torilla pyörimässä ja ihmisvilinään totuttelemassa. Hienosti meni, kaikki ihmiset olis niiiin kiinnostanu mut ilkeä mamma käskee vaan menemään ohi :') Sieltä puksutettiin sitte kattomaan paria viikkoa nuorempaa colliepentua ja samalla hankittiin lisää kokemusta kaupunkibusseista. Colliepennun kanssa meni ihan ok, ainut vaan että Nekku oli siinä sitten vahvemmilla eikä siks leikki oikein toiminu, mutta onneks oli yhteisenä puuhana kaikki kivat nakerrettavat kepit metässä :D
Tänään onkin ollu sitten todella vauhdikas päivä! Aamulla käytiin tutustumassa tivoliin, kun sellainen ihana ihme oli puolen kilsan päähän pystytetty. Se ei sillä hetkellä ollu auki, mutta aika paljon työntekijöitä liikku kuitenkin sillä alueella. Nekku meni uskomattoman reippaasti, ja tutki innokkaasti sitä aluetta. Kaikkia laitteita olis ollu kiva mennä nuuskimaan lähempää :) Jopa sateesta huolimatta... Aamun lenkki oli kans osittain treenausta sadekeleille, ne kun on tuntunu inhottavan niin yritin innostaa iloitsemaan myös sateesta. Eihän sitä tiedä missä säässä pitää aikanaan pelastaa ihmisiä... ;)
Myöhemmin päivällä käveltiin juna-asemalle, ja matkalla tavattiin musta labradorinnoutaja. Saatiin korvaamaton kokemus lyhytkarvaisesta mustasta koirasta, ja sehän meni todella hyvin! Molemmat olis vaan halunnu leikkiä, mutta paikka ja aika oli vähän huono.. :D Juna-asemalla saatiin kans lipun oston jälkeen kokemus rattaissa riehuvasta lapsesta. Nekku meni todella innokkaasti ja reippaasti tutustumaan lapseen, ja vaikka tämä lapsi yhdessä vaiheessa pääsi potkaisemaan, ei sillä ollu vaikutusta vaan häntä heilu yhä!! :D Jatkais vaan samaan malliin ni Nekusta tulis hieno kaverikoira <3
Kotkaan siis tultiin tänään takaisin, ja heti kättelyyn treffattiin Huima-auspaita ja käytiin Kyminlinnan valleilla riehumassa. Huima tuppas olemaan välillä vähän liian raju Nekkua kohtaan, ja Nekkukin välillä vähän ehkä alkoi pelätä sitä Huiman huimaa vauhtia, mutta ei sitä kauaa kestänyt. Noin puolen minuutin rohkeudun keräys meidän lähettyvillä riitti, ja sitten takas haastamaan Huimaa leikkiin... :') Sieltä käveltiin sitten vielä siskojen luo, ja ensimmäisenä kylpyammetreeneihin osa 2, jotka meni todella hienosti!! Ei oo vielä koskaan ollu noin reippaan/iloisen oloisesti suihkussa :) Luulinkin, että näiden jälkeen ois pieni mies naatti, mutta ei.. Vähän aikaa levähti, ja sitten jatku tappelu Naavan kanssa, ja nyt vasta ehkä puolisen tuntia sitten nukahti :D Toiveissa on siis että nukkuu yöllä ja mäkin saan kunnolla levättyä ;) Huomenna sitten on Nekun osalta lepopäivä, ja pidempi yksinolokin joudutaan ottamaan, saapi nähä miten käy. :D
Koirien ohitukset menee muuten yhä vaan paremmin, yhelle suomenpystykorvalle muris ja pelkäs perjantaina, mut sen jälkeen ei ole kenellekään murissu. En tiedä mikä siinä koirassa sitten oli. Saatto vaan päästä yllättämään ja säikäyttämäänki ku tuli yllättäen kulman takaa. Kehitystä on tapahtunu myös hihnassa kulkemisessa, koska Nekku menee jo nykyään reippaasti eellä, eikä enää es seilaa mun ympäri niin paljoa kuin ennen :)
Torstaina palattiin siis Lahteen. Matkat juna-asemalle ja kotiin oli aika pitkät, että Nekku sitte niitten voimin tais nukkua sen ajan ku mä jouduin käydä koulussa ja töissä. Eilen sain viettää enempi aikaa mussukan kanssa ja aamupäivällä käytiin taas vähän vaeltamassa metässä. Iltapäivällä käytiin kaupungilla torilla pyörimässä ja ihmisvilinään totuttelemassa. Hienosti meni, kaikki ihmiset olis niiiin kiinnostanu mut ilkeä mamma käskee vaan menemään ohi :') Sieltä puksutettiin sitte kattomaan paria viikkoa nuorempaa colliepentua ja samalla hankittiin lisää kokemusta kaupunkibusseista. Colliepennun kanssa meni ihan ok, ainut vaan että Nekku oli siinä sitten vahvemmilla eikä siks leikki oikein toiminu, mutta onneks oli yhteisenä puuhana kaikki kivat nakerrettavat kepit metässä :D
Tänään onkin ollu sitten todella vauhdikas päivä! Aamulla käytiin tutustumassa tivoliin, kun sellainen ihana ihme oli puolen kilsan päähän pystytetty. Se ei sillä hetkellä ollu auki, mutta aika paljon työntekijöitä liikku kuitenkin sillä alueella. Nekku meni uskomattoman reippaasti, ja tutki innokkaasti sitä aluetta. Kaikkia laitteita olis ollu kiva mennä nuuskimaan lähempää :) Jopa sateesta huolimatta... Aamun lenkki oli kans osittain treenausta sadekeleille, ne kun on tuntunu inhottavan niin yritin innostaa iloitsemaan myös sateesta. Eihän sitä tiedä missä säässä pitää aikanaan pelastaa ihmisiä... ;)
Myöhemmin päivällä käveltiin juna-asemalle, ja matkalla tavattiin musta labradorinnoutaja. Saatiin korvaamaton kokemus lyhytkarvaisesta mustasta koirasta, ja sehän meni todella hyvin! Molemmat olis vaan halunnu leikkiä, mutta paikka ja aika oli vähän huono.. :D Juna-asemalla saatiin kans lipun oston jälkeen kokemus rattaissa riehuvasta lapsesta. Nekku meni todella innokkaasti ja reippaasti tutustumaan lapseen, ja vaikka tämä lapsi yhdessä vaiheessa pääsi potkaisemaan, ei sillä ollu vaikutusta vaan häntä heilu yhä!! :D Jatkais vaan samaan malliin ni Nekusta tulis hieno kaverikoira <3
Kotkaan siis tultiin tänään takaisin, ja heti kättelyyn treffattiin Huima-auspaita ja käytiin Kyminlinnan valleilla riehumassa. Huima tuppas olemaan välillä vähän liian raju Nekkua kohtaan, ja Nekkukin välillä vähän ehkä alkoi pelätä sitä Huiman huimaa vauhtia, mutta ei sitä kauaa kestänyt. Noin puolen minuutin rohkeudun keräys meidän lähettyvillä riitti, ja sitten takas haastamaan Huimaa leikkiin... :') Sieltä käveltiin sitten vielä siskojen luo, ja ensimmäisenä kylpyammetreeneihin osa 2, jotka meni todella hienosti!! Ei oo vielä koskaan ollu noin reippaan/iloisen oloisesti suihkussa :) Luulinkin, että näiden jälkeen ois pieni mies naatti, mutta ei.. Vähän aikaa levähti, ja sitten jatku tappelu Naavan kanssa, ja nyt vasta ehkä puolisen tuntia sitten nukahti :D Toiveissa on siis että nukkuu yöllä ja mäkin saan kunnolla levättyä ;) Huomenna sitten on Nekun osalta lepopäivä, ja pidempi yksinolokin joudutaan ottamaan, saapi nähä miten käy. :D
Koirien ohitukset menee muuten yhä vaan paremmin, yhelle suomenpystykorvalle muris ja pelkäs perjantaina, mut sen jälkeen ei ole kenellekään murissu. En tiedä mikä siinä koirassa sitten oli. Saatto vaan päästä yllättämään ja säikäyttämäänki ku tuli yllättäen kulman takaa. Kehitystä on tapahtunu myös hihnassa kulkemisessa, koska Nekku menee jo nykyään reippaasti eellä, eikä enää es seilaa mun ympäri niin paljoa kuin ennen :)
keskiviikko 11. huhtikuuta 2012
Hömpöttelyä ja jotain järkevääkin :)
Kylläpä on viikko vierähtäny hurjan nopeasti viime päivityksestä! Joko on ollu niiin paljon tekemistä lapsosen tai harjottelun kanssa, tai sitten ollaan vaan löysäilty. :') Oon odottanu, että saisin niitä kuvia, mutta täytyy vielä odottaa, kun niitä pitäis vielä muokata ja ainakin pienentää.
Viikko sitten keskiviikkona tosiaan kävästiin Nekun kanssa Jyväskylässä kattomassa kasvattajaa, Nekun siskoa, äiti ja tätiä. Bussimatka meni hyvin, Nekku nukku kaikki ajat milloin bussi meni tasasesti eteenpäin, mutta pysähdykset tai kovimmat äänet kyllä yleensä herätti. Perillä sitten mentiin ensimmäisenä tottistreenehin! Mulle se oli sellanen taianomanen hetki, koska ne oli mun ihka ensimmäiset ohjatut treenit oman koiran kanssa, ilman mun siskoja :) Upeat treenit olivatkin! Otettiin lelulla palkkaamista, seuraamista, lähellä oloa, luoksetuloa ja ruutuun lähetystä. Sain hurjan hienoja ja hyviä neuvoja Elliltä, ja niiden avulla on kiva jatkaa eteenpäin! :) Sen jälkeen suunnattiin Aijan ja kumppanien kanssa lenkille, ja koirat pääsivät rauhassa moikkaamaan toisiaan metässä ja pelloilla kirmaten :D Illalla sisko haki meiät kotiin maalle, Elimäelle.
Torstaina pidettiinki taas lepopäivä Neksuttimen kanssa. Maattiin sohvalla vierekkäin, ja liikunnat mitä Nekku teki oli meiän muiden koirien kanssa riehumista tai mun kanssa leikkimistä. Ei otettu tokoakaan oikeastaan, muutakun perusluoksetuloa yms pihalla ollessa. Mullakin oli pitkästä aikaa päivä, että sain vaan löhöillä, syödä suklaata, juoda kahvia ja kattoa TV:tä <3 Illalla kävin kyllä kahvilla parin kaverin kanssa ja Nekku sulatti mun sydämen (taas), kun se oli kuulemma mun poissaollessa hakeutunu nukkuu mun tavaroiden päälle :') Perjantainakin jatkettiin samanlaista lepolinjaa, mutta illalla käytiin mun äidin luona Elimäen kylällä. :)
Lauantaina tehtiin Nekun kanssa aamusta vaellus metässä. En es itekään välillä tienny missä mennään, mut en tiedä mitään parempaa ku päämäärätön lenkkeily <3 Nekku meni hienosti, ja reippaasti suurimman osan matkaa. Samana päivänä Pilvi pesi meiän Turon, ja Nekku pääs katseluoppilaaks suihkuhuoneeseen.. :D Ei siitä varmaan hyötyä ollu, muttei kyllä haittaakaan, sillä sunnuntaina ite pesin sitä. Turon laittamisen aikaan Emmi tuli kylään, ja pian sen jälkeen lähettiin viettämään Emmin synttäreitä läheiselle kodalle. Siellä tolla yhellä hömpällä riitti tutkittavaa ja syötävää... Hieno retki tehtiin ja savulohi oli jamijami :)
Sunnuntaina valkosten karvapallojen pesu jatku maanantain lappeenrannan näyttelyä varten. Sillä välin ku Pilvi pesi Tinkaa ja Naavaa, myö otettii Emmin kans vähä pääsiäiskuvia. Ei olla vaan keretty niitä muokkaamaan, että niistä ja muista jutuista tulee superkuvapläjäys ehkä ens viikon alussa :D
Nekku pääs taas katteluoppilaaks kun Emmi pesi Ilonaa. Nyt väsymys oli niin kova, että Nekku hakeutu saunaan nukkumaan :D Myöhemmin mä sitten pesin itse pikkuherran.
Pesun jälkeen aattelin, että annan Nekun kuivua taas vapaasti. No, Hannalta tulikin soitto, että kerettäiskö myö tulla tapaa niitä kylälle. Nekku joutuikin siis samana iltana vielä tehoföönitreeniin... :D Pyörähettiin sitte Elimäellä kattomassa 12-viikkosta malipentua. Sisällä sen malin vilkas luonne hirvitti vähän, vaikka Nekku oli silti todella kiinnostunut. Pihalla ollessa taas Nekku yllätti, sillä juoksujärjestys oli mali eellä ja Nekku perässä!! Niillä kahdella oli niiiin kivaa :)
Hanna ohjas mua vielä vähän tottisjutuissa, ja otettiin suoraa seuraamista ja vasemmalle käännöksiä, eli harjoteltiin takapään käyttöä. Alkuun se oli lähinnä imuttamisen harjottelua, ettei mun kädet ois ihan täynnä infektioportteja, kiitos ahnaan lapseni... :D Lopulta opittiin molemmat todella paljon, ja Nekku oli niiiin näppärä käännöksissä! Päätteeks otettiin vähän luoksetuloa, ja Hanna opasti malinsa kanssa joitain juttuja. :) Mitähän mä olenkaan näistä parista treenistä lähtien tehnyt, en ainakaan tottista, en ;)
Maanantaina olikin sitte iha hullun aikanen herätys, kun seittemältä noiden piti lähteä lappeenrantaan päin, ja mut ja Nekku kipattiin matkalla kylälle. Kylällä ollessa käytiin taas vähän vaeltelemassa, ja tutustumassa uudenlaisiin paikkoihin. Siinä matkan varrella siunaantukin sitte iha älyttömän hyvin kaikenlaisia kivoja paikkoja ja alustoja! Onnistuin kans löytämään sellasen hankalan katoksen, minkä alla Nekku joutu melkein ryömimään. Vaelluksen jälkeen mentiin taas terveyskeskukseen riemastuttamaan vanhuksia, vaikkakin Nekku oli vähän aran oloinen niin suuren ihmismäärän edessä. Saatiin pari mukavaa rapsutusta kuitenkin :)
Myöhemmin sitten käytiin tutustumassa pariin collieen, joiden kanssa saatiin mukava sosiaalistamiskokemus, vaikkakin toinen pelkäsi Nekkua enemmän kuin Nekku sitä, ja toinen oli ehkä turhan raju leikeissään :D mutta kunhan Nekku tosta kasvaa niin päästään niiden kanssa varmaan kunnolla leikkimään. Sen jälkeen vielä käytiin kattomassa mun tätiä ja niitten urosdopermannia. Se olikin kokonsa ja värin puolesta niiiiin pelottava kokemus, että tämä harjotus jäi sille tasolle, että Nekku sai mun selän takaa katsella rauhassa Killeä, eikä tarvinnut sen kummemmin ottaa kontaktia. Ensi kerralla sitten toivottavasti vähän rohkeammin. Sinänsä harmi, kun Kille taas olisi voinut rakastaa Nekun kuoliaaksi! Kille tyytyi sitten mun housuista löytyviin pentuhajuihin :)
Maanantai oli siis erittäin touhun täyteinen, kun illalla suunnattiin vielä Kotkaan. Mulla alko eilen harjottelu Kotkan keskussairaalan syöpä- ja sädehoidon vuodeosastolla. Onneks mulla on noi kaks kepoa, niin Nekulle ei vieläkään tule niin hullun pitkää yksinoloaikaa, ja onhan sillä silloinkin sitten seuranaan noi siskojen sammarit. :) Ollaan nyt sitten otettu pari päivää taas vähän rauhallisemmin, varsinkin kun tuo maanantai oli niin touhukas päivä. Tottista ollaan silti otettu ja leikitty hurjasti :')
Nekun kutina on ollu nyt parempi, tosin aina silloin tällöin se aina vaivaa vähän pahemmin vielä. Sillä on ollu kyllä nyt niin paljon tekemistäkin, että pitää nyt seurata, minkälainen se on kun mennään Lahteen eikä ole 24/7 leikittäjä Naavaa paikalla :D Kohta on rokotuksetkin, niin voi sitten Eläinlääkäriltä kysyä.
Viikko sitten keskiviikkona tosiaan kävästiin Nekun kanssa Jyväskylässä kattomassa kasvattajaa, Nekun siskoa, äiti ja tätiä. Bussimatka meni hyvin, Nekku nukku kaikki ajat milloin bussi meni tasasesti eteenpäin, mutta pysähdykset tai kovimmat äänet kyllä yleensä herätti. Perillä sitten mentiin ensimmäisenä tottistreenehin! Mulle se oli sellanen taianomanen hetki, koska ne oli mun ihka ensimmäiset ohjatut treenit oman koiran kanssa, ilman mun siskoja :) Upeat treenit olivatkin! Otettiin lelulla palkkaamista, seuraamista, lähellä oloa, luoksetuloa ja ruutuun lähetystä. Sain hurjan hienoja ja hyviä neuvoja Elliltä, ja niiden avulla on kiva jatkaa eteenpäin! :) Sen jälkeen suunnattiin Aijan ja kumppanien kanssa lenkille, ja koirat pääsivät rauhassa moikkaamaan toisiaan metässä ja pelloilla kirmaten :D Illalla sisko haki meiät kotiin maalle, Elimäelle.
Torstaina pidettiinki taas lepopäivä Neksuttimen kanssa. Maattiin sohvalla vierekkäin, ja liikunnat mitä Nekku teki oli meiän muiden koirien kanssa riehumista tai mun kanssa leikkimistä. Ei otettu tokoakaan oikeastaan, muutakun perusluoksetuloa yms pihalla ollessa. Mullakin oli pitkästä aikaa päivä, että sain vaan löhöillä, syödä suklaata, juoda kahvia ja kattoa TV:tä <3 Illalla kävin kyllä kahvilla parin kaverin kanssa ja Nekku sulatti mun sydämen (taas), kun se oli kuulemma mun poissaollessa hakeutunu nukkuu mun tavaroiden päälle :') Perjantainakin jatkettiin samanlaista lepolinjaa, mutta illalla käytiin mun äidin luona Elimäen kylällä. :)
Lauantaina tehtiin Nekun kanssa aamusta vaellus metässä. En es itekään välillä tienny missä mennään, mut en tiedä mitään parempaa ku päämäärätön lenkkeily <3 Nekku meni hienosti, ja reippaasti suurimman osan matkaa. Samana päivänä Pilvi pesi meiän Turon, ja Nekku pääs katseluoppilaaks suihkuhuoneeseen.. :D Ei siitä varmaan hyötyä ollu, muttei kyllä haittaakaan, sillä sunnuntaina ite pesin sitä. Turon laittamisen aikaan Emmi tuli kylään, ja pian sen jälkeen lähettiin viettämään Emmin synttäreitä läheiselle kodalle. Siellä tolla yhellä hömpällä riitti tutkittavaa ja syötävää... Hieno retki tehtiin ja savulohi oli jamijami :)
Sunnuntaina valkosten karvapallojen pesu jatku maanantain lappeenrannan näyttelyä varten. Sillä välin ku Pilvi pesi Tinkaa ja Naavaa, myö otettii Emmin kans vähä pääsiäiskuvia. Ei olla vaan keretty niitä muokkaamaan, että niistä ja muista jutuista tulee superkuvapläjäys ehkä ens viikon alussa :D
Nekku pääs taas katteluoppilaaks kun Emmi pesi Ilonaa. Nyt väsymys oli niin kova, että Nekku hakeutu saunaan nukkumaan :D Myöhemmin mä sitten pesin itse pikkuherran.
Pesun jälkeen aattelin, että annan Nekun kuivua taas vapaasti. No, Hannalta tulikin soitto, että kerettäiskö myö tulla tapaa niitä kylälle. Nekku joutuikin siis samana iltana vielä tehoföönitreeniin... :D Pyörähettiin sitte Elimäellä kattomassa 12-viikkosta malipentua. Sisällä sen malin vilkas luonne hirvitti vähän, vaikka Nekku oli silti todella kiinnostunut. Pihalla ollessa taas Nekku yllätti, sillä juoksujärjestys oli mali eellä ja Nekku perässä!! Niillä kahdella oli niiiin kivaa :)
Hanna ohjas mua vielä vähän tottisjutuissa, ja otettiin suoraa seuraamista ja vasemmalle käännöksiä, eli harjoteltiin takapään käyttöä. Alkuun se oli lähinnä imuttamisen harjottelua, ettei mun kädet ois ihan täynnä infektioportteja, kiitos ahnaan lapseni... :D Lopulta opittiin molemmat todella paljon, ja Nekku oli niiiin näppärä käännöksissä! Päätteeks otettiin vähän luoksetuloa, ja Hanna opasti malinsa kanssa joitain juttuja. :) Mitähän mä olenkaan näistä parista treenistä lähtien tehnyt, en ainakaan tottista, en ;)
Maanantaina olikin sitte iha hullun aikanen herätys, kun seittemältä noiden piti lähteä lappeenrantaan päin, ja mut ja Nekku kipattiin matkalla kylälle. Kylällä ollessa käytiin taas vähän vaeltelemassa, ja tutustumassa uudenlaisiin paikkoihin. Siinä matkan varrella siunaantukin sitte iha älyttömän hyvin kaikenlaisia kivoja paikkoja ja alustoja! Onnistuin kans löytämään sellasen hankalan katoksen, minkä alla Nekku joutu melkein ryömimään. Vaelluksen jälkeen mentiin taas terveyskeskukseen riemastuttamaan vanhuksia, vaikkakin Nekku oli vähän aran oloinen niin suuren ihmismäärän edessä. Saatiin pari mukavaa rapsutusta kuitenkin :)
Myöhemmin sitten käytiin tutustumassa pariin collieen, joiden kanssa saatiin mukava sosiaalistamiskokemus, vaikkakin toinen pelkäsi Nekkua enemmän kuin Nekku sitä, ja toinen oli ehkä turhan raju leikeissään :D mutta kunhan Nekku tosta kasvaa niin päästään niiden kanssa varmaan kunnolla leikkimään. Sen jälkeen vielä käytiin kattomassa mun tätiä ja niitten urosdopermannia. Se olikin kokonsa ja värin puolesta niiiiin pelottava kokemus, että tämä harjotus jäi sille tasolle, että Nekku sai mun selän takaa katsella rauhassa Killeä, eikä tarvinnut sen kummemmin ottaa kontaktia. Ensi kerralla sitten toivottavasti vähän rohkeammin. Sinänsä harmi, kun Kille taas olisi voinut rakastaa Nekun kuoliaaksi! Kille tyytyi sitten mun housuista löytyviin pentuhajuihin :)
Maanantai oli siis erittäin touhun täyteinen, kun illalla suunnattiin vielä Kotkaan. Mulla alko eilen harjottelu Kotkan keskussairaalan syöpä- ja sädehoidon vuodeosastolla. Onneks mulla on noi kaks kepoa, niin Nekulle ei vieläkään tule niin hullun pitkää yksinoloaikaa, ja onhan sillä silloinkin sitten seuranaan noi siskojen sammarit. :) Ollaan nyt sitten otettu pari päivää taas vähän rauhallisemmin, varsinkin kun tuo maanantai oli niin touhukas päivä. Tottista ollaan silti otettu ja leikitty hurjasti :')
Nekun kutina on ollu nyt parempi, tosin aina silloin tällöin se aina vaivaa vähän pahemmin vielä. Sillä on ollu kyllä nyt niin paljon tekemistäkin, että pitää nyt seurata, minkälainen se on kun mennään Lahteen eikä ole 24/7 leikittäjä Naavaa paikalla :D Kohta on rokotuksetkin, niin voi sitten Eläinlääkäriltä kysyä.
tiistai 3. huhtikuuta 2012
Kehitystä
Meillä on ollut tänään lepopäivä, ja ollaan vaan pienimuotoisesti tokoiltu ja liikunnat tehty tuossa takapihalla leikkiessä. Ihanaa kun siinä olevalla pienellä niityllä lumikantaa niin reviiri pääsee leviämään! Unohdin eilisessä tekstissä mainita pari temppua joita ollaan harjoiteltu. Olen opettanut Nekulle ympäri pyörähtämistä vastapäivään käskyllä kieri ja myötäpäivään käskyllä ympäri. Vielä kovasti käsiapuja tarvitsee, mutta ne se on kyllä hurjan hienosti oppinut, ehkä pikku hiljaa varmaan oppii äänikäskyjäkin :)
Kehitystä on tapahtunut erityisesti käsittelyssä. Alussa mun jalkojen välissä kyljellään makaaminen, ja siinä asennossa kynsien leikkuu ei meinannut onnistua ei sitten ollenkaan... Mutta nyt kun olen keskimäärin päivittäin pitänyt Nekkua siinä ilman leikkausta tai leikkauksen kanssa, se on huimasti rauhottunut ja antaa hyvin käsitellä itseään. Samaa olen tehnyt myös korvien, silmien, hampaiden ja kiveksien kanssa. Korvat oli melkein yhtä hankalaa kuin tuo makuuasento, mutta nykyään jo melkein omatoimisesti kääntää päätä kun sanon että "näytä korva". Kun olen katsonut ensimmäisen korvan, sanon "ja toinen" ja siinäkin tunnen käsissäni, miten jätkä alkaa kääntää itsekin päätään! :') Eikä rimpuile siinä enään juuri yhtään. Hampaiden tutkiminen tuntuu olevan vielä vähän ikävää, mutta nekin antaa tutkia jo paaaaljon paremmin :) Kiveksiä kokeiltaessa haluaisi käydä istumaan, mutta muuta ongelmaa ei siinä ole ollut.
Ainiin, ja tänään meinas silmät tippua päästä kun tuo kömpi omatoimisesti suihkukoppiin! Ei siitä sitten vissiin niin kamalan hirveän kammottavaa kokemusta ole takaraivoon jäänyt :)
En voi sanoin kuvailla miten ylpeä olen <3
Kehitystä on tapahtunut erityisesti käsittelyssä. Alussa mun jalkojen välissä kyljellään makaaminen, ja siinä asennossa kynsien leikkuu ei meinannut onnistua ei sitten ollenkaan... Mutta nyt kun olen keskimäärin päivittäin pitänyt Nekkua siinä ilman leikkausta tai leikkauksen kanssa, se on huimasti rauhottunut ja antaa hyvin käsitellä itseään. Samaa olen tehnyt myös korvien, silmien, hampaiden ja kiveksien kanssa. Korvat oli melkein yhtä hankalaa kuin tuo makuuasento, mutta nykyään jo melkein omatoimisesti kääntää päätä kun sanon että "näytä korva". Kun olen katsonut ensimmäisen korvan, sanon "ja toinen" ja siinäkin tunnen käsissäni, miten jätkä alkaa kääntää itsekin päätään! :') Eikä rimpuile siinä enään juuri yhtään. Hampaiden tutkiminen tuntuu olevan vielä vähän ikävää, mutta nekin antaa tutkia jo paaaaljon paremmin :) Kiveksiä kokeiltaessa haluaisi käydä istumaan, mutta muuta ongelmaa ei siinä ole ollut.
Ainiin, ja tänään meinas silmät tippua päästä kun tuo kömpi omatoimisesti suihkukoppiin! Ei siitä sitten vissiin niin kamalan hirveän kammottavaa kokemusta ole takaraivoon jäänyt :)
En voi sanoin kuvailla miten ylpeä olen <3
maanantai 2. huhtikuuta 2012
Touhun täyteisestä elämästä
Perjantaina lähdettiin Kotkasta Emmin ja Ilonan luota takaisin kohti Lahtea. Kotkassa kerittiin saada perjantaina vielä yksi todella upea koiran ohitusharjotus ohittaessa länsigöötänmaanpystykorva! Nekku meni niin hienosti ohi lelussa roikkuen, eikä toinen koira kiinnostanut juuri ollenkaan. :) Kaupunkibussissakin matkustettiin juna-asemalle ja oikein hienosti kulki käytävällä vaikka rämisevä bussi jo liikkuikin.
Lauantaina sitten käytiin moikkaamassa jyhkeässä pyörätuolissa olevaa miestä, eikä Nekku pelännyt itse tuolia ollenkaan. Ihmisiä Nekku kuitenkin yleisesti ottaen tuntuu vähän vierastavan. Lopulta tuttuni kuitenkin varmaan voitti Nekun puolelleen, kun sai häneltä talouspaperin palan silputtavaksi, kun minähän en "natsiäitinä" koskaan salli mitään tuollaista kivaa... Jouduttiin siellä kylässä käymään ensin suihkussa, jonka jälkeen Nekulla oli pikavesihepulit, ja sitten ehkä kymmenen minuutin paikkaan tutustumisen jälkeen tuo kävi nukkumaan huolimatta kaikista ruoanlaiton ja pyörätuolin meluista! Tuttuni valitti että "on se kiva kun kylään tullaan vaan nukkumaan". Olihan Nekku sitte herätettävä sosiaalistumaan ;) (vai sosiaalistamaan? :D) Lopun ajan sitten söi luita tai leikki leluilla. Käytiin myö lauantaina myös Mustissa&Mirrissäkin, siellä vähän todella outo paikka jännitti, mutta lopulta asettui ihan kivasti ja olisi kovasti halunnut tutkia kaikkea. Illalla mamma raahas vielä kokosuihkuunkin shampoopesuille, ja se vasta ikävää tuntui olevan :D
Eilen koitti oikein kunnon ilon päivä! Nekku tutustui Valtoon (Shepmate's Barrel of laugh), joka on ihan samana päivänä syntynyt. Noilla kahella synkkas uskomattoman hyvin! Alkuun olivat molemmat vähän epävarmoja, mutta lämpenemiseen meni suunnilleen muutama minuutti ja sitten alko rallit... Hirmu tasaväkisiä olivat myös, ja vuoron perään olivat voittajia ja häviäijiä, todella reilusti siis leikkivät :) Tunnin aikana oli kuultavissa muutama leikillinen murina, mutta muuten leikki oli tyytyväisen hiljaista. Taas jälleen kerran jouduttiin vierailemaan suihkun puolella, tosin nyt ei kokopesuilla käyty, mutta silti tuntuu iljettävän ;)
Yksinoloharjotuksissakin edettiin eilen kun poistin keittiön ja olohuoneen erottavan portin päältä hämäyspeitteen. Alussa siis harjotin yksinoloa niin, että peitin näkyvyyden Nekulta keittiöstä olohuoneeseen ja olin itse toisella puolella. Ajattelin näin, että kun jätän Nekun yksin, se ei voi tietää olenko toisella puolella vai en. Eilen sitten videokuvasin puolisen tuntia kahden tunnin poissaolosta ja alun 17 minuuttia Nekku söi luuta, sitten muutaman minuutin itki silloin tällöin,jonka jälkeen asettui nukkumaan. :) Heräsi myös unilta, kun tulin töistä. Hyvin ollaan siis sillä saralla edistytty!
Tänään tulikin takatalvi mukavasti, mutta yksi pikkuherra on ollut oikein innoissaan! Pihalla on kivaa sukellella lumessa <3 Päivällä käytiin metässäkin pyörimässä ja harjoittelemassa vähän risukossa kulkemista. Metässä riehuessa tajusin myös parissa luoksetulossa, että Nekulle tuntuu parhain palkka olevan mun huomio. Jätkä on ihan onnesta ja rakkaudesta soikeena, ku mä kehun, rapsutan ja huomioin sitä tai riehun sen kanssa :')
Hihnalenkit vähän inhottaa, joten Nekku kostaa sen mulle kävelemällä mun kantapäillä tai metsästämällä niitä... Paljon kivempi on riekkua vapaana ja metsästää muunmuassa lehtiä tai vieriviä lumipalloja :) Lehtiä saalistaessaan Nekulla usein korvat lukkiutuu ja siksi ajattelin seuraavaksi alkaa pikku hiljaa opettaa luoksetuloa kesken saalistuksen. Saas nähä miten käy!
Tuossa pari tuntia sitten treffattiin Maijaa ja Kidaa (TK2 Bordetella's X-Aida). Molemmilla tapauksilla oli varovainen suhtautuminen toisiinsa, ja koska Nekku ei kiinnostanut Kidaa, niin Nekku kiinnostui Kidasta ;) Tästä taas Kida ei tykännyt, mutta hetken kun siinä tutustuttiin koko joukko toisiimme, alkoi Kidakin ihan aavistuksen verran haastaa Nekkua leikkiin. Pikku hiljaa, pikku hiljaa ;)
Nämä siis tällaista erikoista extraa. Muuten meidän perusarki kuluu takapihalla leikkiessä, pienillä lenkeillä pari kolme kertaa päivässä ja tokonalkeita harjoitellessa. Oon opettanu liikkeitä istu, maahan, seiso ja anna pusu :) Opeteltu ollaan myös sitä em. namin odottamista, ja parina viime päivänä oon ottanu siihen myös katsekontaktin ottoa mukaan. Hienosti alkaa äijä tajuamaan! Katsekontaktin ottoa ollaan muutenkin opeteltu, ja hienosti Nekku oivaltaa mitä odotan siltä <3 Tuo oppii myös ei-niin-tarpeellisiakin asioita, nimittäin kerran erehdyin antamaan jääkaapista nakkia, ja nykyään tuo nousee sikeimmästäkin unesta killittämään sen maagisen jääkaapin avausäänen kuullessaan.. :D
Koiranohituksia on lenkeillä tullut lisää, ja parin koiran kohdalla kokeilin, menisikö tuo ilman palkkaa ohi murisematta. Hienostihan Nekku menikin! Olen sitten jatkanut treenausta niin, että johdatan vain itse omalla esimerkilläni meidät ohi, ja se tuntuu toimivan hienosti. Nekku tuntuu kaikessa mahdollisessa todella tarkasti kattovan mun esimerkkiä ja musta se on jotenkin ihan uskomatonta. En oo yhtään tottunu tällaseen huomioon, varsinkaan koiralta :') Kerta kerralta menee siis kaikenlaisten ohimenevien ihmisten tai koirien ohitukset sujuvammin. Nyt kun saadaan vahvistettua Nekun itseluottamusta koirien suhteen, aattelin, että se voisi joskus lenkillä moikatakin joitain kivalta vaikuttavia koiria, ja seuraavaksi alkaakin treenaus tilanteisiin joissa saa moikata ja toisiin joissa taas pitää mennä ohi. :)
Ei tää elämä meillä kuitenkaan ihan ruusuilla tanssimista ole ollut. Nekun iho on kutissu nyt muutaman päivän ajan todella ikävästi, ja suurin kutina tuntuu olevan kainaloissa ja mahassa. Korvatkin on kutissu, että nyt sitten ollaan mietitty, oisko syy ruoassa mitä syö. Tassujakin nakers aluks ja raapi kuonoa, mutta ne on oikeastaan helpottaneet melkein kokonaan. Ajoittain tilanne on parempi ja ajoittain taas tuntuu pahenevan. Aloin syöttämään lohiöljyäkin, että nyt toivotaan jos se, ruoan vaihtaminen ja perusteellisempi peseminen auttaisi.
Toinen ongelma on myös, että kiviä on on todella nautinnollista syödä pihalla, mutta se ilmeisesti on aika normaali pentutapa ;)
Ainiin, ja mitä ulkonäöllisiin ongelmiin tulee, niin alkaa olemaan aika hullu korvakriisi... :D Tilanne kyllä varmasti vielä muuttuu, mut mulla riittää huvituksen aiheita joka päivä kun kattelen ton korvia <3 Miten ne voikin olla niin eriparia! Toivon mukaan saan viikonloppuna niistä ja muistakin jutuista laitettua kuvia tänne, kun nään taas ihanaa ATK-tukihenkilöäni ja siskoani Pilviä <3 Itseltä se ei vaan onnistunut :D
Lauantaina sitten käytiin moikkaamassa jyhkeässä pyörätuolissa olevaa miestä, eikä Nekku pelännyt itse tuolia ollenkaan. Ihmisiä Nekku kuitenkin yleisesti ottaen tuntuu vähän vierastavan. Lopulta tuttuni kuitenkin varmaan voitti Nekun puolelleen, kun sai häneltä talouspaperin palan silputtavaksi, kun minähän en "natsiäitinä" koskaan salli mitään tuollaista kivaa... Jouduttiin siellä kylässä käymään ensin suihkussa, jonka jälkeen Nekulla oli pikavesihepulit, ja sitten ehkä kymmenen minuutin paikkaan tutustumisen jälkeen tuo kävi nukkumaan huolimatta kaikista ruoanlaiton ja pyörätuolin meluista! Tuttuni valitti että "on se kiva kun kylään tullaan vaan nukkumaan". Olihan Nekku sitte herätettävä sosiaalistumaan ;) (vai sosiaalistamaan? :D) Lopun ajan sitten söi luita tai leikki leluilla. Käytiin myö lauantaina myös Mustissa&Mirrissäkin, siellä vähän todella outo paikka jännitti, mutta lopulta asettui ihan kivasti ja olisi kovasti halunnut tutkia kaikkea. Illalla mamma raahas vielä kokosuihkuunkin shampoopesuille, ja se vasta ikävää tuntui olevan :D
Eilen koitti oikein kunnon ilon päivä! Nekku tutustui Valtoon (Shepmate's Barrel of laugh), joka on ihan samana päivänä syntynyt. Noilla kahella synkkas uskomattoman hyvin! Alkuun olivat molemmat vähän epävarmoja, mutta lämpenemiseen meni suunnilleen muutama minuutti ja sitten alko rallit... Hirmu tasaväkisiä olivat myös, ja vuoron perään olivat voittajia ja häviäijiä, todella reilusti siis leikkivät :) Tunnin aikana oli kuultavissa muutama leikillinen murina, mutta muuten leikki oli tyytyväisen hiljaista. Taas jälleen kerran jouduttiin vierailemaan suihkun puolella, tosin nyt ei kokopesuilla käyty, mutta silti tuntuu iljettävän ;)
Yksinoloharjotuksissakin edettiin eilen kun poistin keittiön ja olohuoneen erottavan portin päältä hämäyspeitteen. Alussa siis harjotin yksinoloa niin, että peitin näkyvyyden Nekulta keittiöstä olohuoneeseen ja olin itse toisella puolella. Ajattelin näin, että kun jätän Nekun yksin, se ei voi tietää olenko toisella puolella vai en. Eilen sitten videokuvasin puolisen tuntia kahden tunnin poissaolosta ja alun 17 minuuttia Nekku söi luuta, sitten muutaman minuutin itki silloin tällöin,jonka jälkeen asettui nukkumaan. :) Heräsi myös unilta, kun tulin töistä. Hyvin ollaan siis sillä saralla edistytty!
Tänään tulikin takatalvi mukavasti, mutta yksi pikkuherra on ollut oikein innoissaan! Pihalla on kivaa sukellella lumessa <3 Päivällä käytiin metässäkin pyörimässä ja harjoittelemassa vähän risukossa kulkemista. Metässä riehuessa tajusin myös parissa luoksetulossa, että Nekulle tuntuu parhain palkka olevan mun huomio. Jätkä on ihan onnesta ja rakkaudesta soikeena, ku mä kehun, rapsutan ja huomioin sitä tai riehun sen kanssa :')
Hihnalenkit vähän inhottaa, joten Nekku kostaa sen mulle kävelemällä mun kantapäillä tai metsästämällä niitä... Paljon kivempi on riekkua vapaana ja metsästää muunmuassa lehtiä tai vieriviä lumipalloja :) Lehtiä saalistaessaan Nekulla usein korvat lukkiutuu ja siksi ajattelin seuraavaksi alkaa pikku hiljaa opettaa luoksetuloa kesken saalistuksen. Saas nähä miten käy!
Tuossa pari tuntia sitten treffattiin Maijaa ja Kidaa (TK2 Bordetella's X-Aida). Molemmilla tapauksilla oli varovainen suhtautuminen toisiinsa, ja koska Nekku ei kiinnostanut Kidaa, niin Nekku kiinnostui Kidasta ;) Tästä taas Kida ei tykännyt, mutta hetken kun siinä tutustuttiin koko joukko toisiimme, alkoi Kidakin ihan aavistuksen verran haastaa Nekkua leikkiin. Pikku hiljaa, pikku hiljaa ;)
Nämä siis tällaista erikoista extraa. Muuten meidän perusarki kuluu takapihalla leikkiessä, pienillä lenkeillä pari kolme kertaa päivässä ja tokonalkeita harjoitellessa. Oon opettanu liikkeitä istu, maahan, seiso ja anna pusu :) Opeteltu ollaan myös sitä em. namin odottamista, ja parina viime päivänä oon ottanu siihen myös katsekontaktin ottoa mukaan. Hienosti alkaa äijä tajuamaan! Katsekontaktin ottoa ollaan muutenkin opeteltu, ja hienosti Nekku oivaltaa mitä odotan siltä <3 Tuo oppii myös ei-niin-tarpeellisiakin asioita, nimittäin kerran erehdyin antamaan jääkaapista nakkia, ja nykyään tuo nousee sikeimmästäkin unesta killittämään sen maagisen jääkaapin avausäänen kuullessaan.. :D
Koiranohituksia on lenkeillä tullut lisää, ja parin koiran kohdalla kokeilin, menisikö tuo ilman palkkaa ohi murisematta. Hienostihan Nekku menikin! Olen sitten jatkanut treenausta niin, että johdatan vain itse omalla esimerkilläni meidät ohi, ja se tuntuu toimivan hienosti. Nekku tuntuu kaikessa mahdollisessa todella tarkasti kattovan mun esimerkkiä ja musta se on jotenkin ihan uskomatonta. En oo yhtään tottunu tällaseen huomioon, varsinkaan koiralta :') Kerta kerralta menee siis kaikenlaisten ohimenevien ihmisten tai koirien ohitukset sujuvammin. Nyt kun saadaan vahvistettua Nekun itseluottamusta koirien suhteen, aattelin, että se voisi joskus lenkillä moikatakin joitain kivalta vaikuttavia koiria, ja seuraavaksi alkaakin treenaus tilanteisiin joissa saa moikata ja toisiin joissa taas pitää mennä ohi. :)
Ei tää elämä meillä kuitenkaan ihan ruusuilla tanssimista ole ollut. Nekun iho on kutissu nyt muutaman päivän ajan todella ikävästi, ja suurin kutina tuntuu olevan kainaloissa ja mahassa. Korvatkin on kutissu, että nyt sitten ollaan mietitty, oisko syy ruoassa mitä syö. Tassujakin nakers aluks ja raapi kuonoa, mutta ne on oikeastaan helpottaneet melkein kokonaan. Ajoittain tilanne on parempi ja ajoittain taas tuntuu pahenevan. Aloin syöttämään lohiöljyäkin, että nyt toivotaan jos se, ruoan vaihtaminen ja perusteellisempi peseminen auttaisi.
Toinen ongelma on myös, että kiviä on on todella nautinnollista syödä pihalla, mutta se ilmeisesti on aika normaali pentutapa ;)
Ainiin, ja mitä ulkonäöllisiin ongelmiin tulee, niin alkaa olemaan aika hullu korvakriisi... :D Tilanne kyllä varmasti vielä muuttuu, mut mulla riittää huvituksen aiheita joka päivä kun kattelen ton korvia <3 Miten ne voikin olla niin eriparia! Toivon mukaan saan viikonloppuna niistä ja muistakin jutuista laitettua kuvia tänne, kun nään taas ihanaa ATK-tukihenkilöäni ja siskoani Pilviä <3 Itseltä se ei vaan onnistunut :D
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)